Kokemuksia Minun tarinani -ryhmästä
Tälle sivulle on koottu palautetta, jota olemme saaneet vuosina 2007-2008 järjestettyjen Minun tarinani -ryhmien osallistujilta. Lukemisen helpottamiseksi palautetekstejä on ryhmitelty väljien teemojen alle.
Ensimmäinen kokoontuminen ja ryhmään tuleminen
"Ensimmäinen kerta jännitti, mutta jo alussa tuli sellainen olo, että olen oikeassa paikassa. Täällä puhutaan kieltä, jota ymmärrän. Täällä on tilaa olla minä, eikä tarvitse yrittää enempää tai vähempää."
"Alussa jännitti kovasti tulla koko ryhmään. Itse asiassa olin ensimmäiselle kerralle mennessäni kahden vaiheilla, että jäisinkö sittenkin kotiin. Jokin sai lähtemään. Jännittämisestä huolimatta ryhmätyöskentely alkoi kerta kerralta tuntua luontevammalta. Meillä oli hyvä ja rauhallinen ryhmä. Kaikille annettiin tilaa sanoa sen verran kuin sillä hetkellä hyväksi koki. Tuli sellainen olo, että kuunneltiin."
Kuuluminen ryhmään
"Ryhmätilanteet ovat minulle usein haasteellisia. En koe olevani omimmillani ryhmissä. Usein olen kokenut olevani jotenkin alakynnessä. Tästä ryhmästä jäi kuitenkin myönteinen kokemus. Jokaiselle annettiin tilaa ja aika pian tuli olo, että olen osa tätä ryhmää. Ryhmä oli paikka, jossa sai jotenkin turvallisesti ja suojatusti harjoitella asioita, joita muutenkin elämässä tässä kohtaa opettelee."
"Oli tärkeää, että ihmiset olivat ryhmässä totta ja aitoja. Ja on tärkeää, kun joku sanoittaa sen, mitä ei itse vielä osaa. Tai kun hapuilee sitä, mitä tarkoittaa ja sitten toinen sanoo: "Kuulosti tosi tutulta."
"Olen ollut uskossa pienestä pitäen, mutta viime kuukausina törmännyt sisimmässäni kipeyteen myös hengellisellä alueella. Olen tarvinnut välimatkaa monista asioista. On ollut kuitenkin ihmeellistä kokea, miten Jumala ei hylkää, vaan haluaa puhua ja osoittaa rakkauttaan silloinkin, kun sitä on vaikea vastaanottaa "perinteisellä" kielellä. Että Hän puhuu kielellä, jota ymmärrän. Sain siellä Majatalossakin kokemusta siitä."
Toiminnalliset ryhmätyötavat
"Pidin toimintatavoista. Pelko siitä, että joudun piirtämään tai näyttelemään tai tekemään jotain, mitä en osaa, hellitti ensimmäisen kerran jälkeen".
"Ryhmä merkitsi minulle, että pystyin lähestymään positiivisella tavalla menneisyyttäni, mutta silti näkemään omia kipupisteitä. Pystyin kuulemaan myös muiden tarinoita. Oli kivaa jakaa asioita mielekkäällä ja luonnollisella tavalla ilman, että ihmisten elämiä olisi vatvottu tai analysoitu."
"Minua jännitti tulla ryhmään, koska en ole mikään näyttelijä, mutta oli ihanaa, kun ryhmässä sai tehdä asiat itsensä näköisesti ilman minkäänlaisia näyttelijänlahjoja. Toiminnalliset työtavat olivat todella tehokkaita ja ryhmässä käydyt asiat jäivätkin yleensä jollakin tavalla mieleen ja sieltä ne nousivat esille viikon varrella."
"Ryhmä antoi lisää itsetuntemusta ja itseluottamusta. Löysin yllättäen paljon positiivisia voimavaroja menneisyydestä itsestään ja uudesta tavasta suhtautua siihen. Oli mukavaa oppia tuntemaan uusia ihmisiä. Koin toiminnalliset työtavat miellyttäviksi ja innostaviksi."
Mitä ryhmästä sai?
"Sain ryhmästä matkaani erittäin paljon. Moni yksittäinen asia on ollut välillä mielessäni. Erityisesti viimeisen kerran "kasvun kehä" on kulkenut mukanani. Se avasi aivan uudenlaisia näkökulmia ajatuksiini, vaikka aluksi sille vähän otsaani rypistelinkin. Sanoisin, että se auttaa minua ymmärtämään itseäni huomattavasti paremmin kuin ennen. Ja antaa hyväksynnän tunteille."
"Ryhmä oli aivan mahtava kokemus! Minulle merkitsi paljon se luottamus ja avoin ilmapiiri, joka ryhmässä oli, koska se rohkaisi vähän tällaista arempaakin ihmistä voittamaan omia pelkojaan. Ryhmän kanssa sai kulkea upean matkan läpi oman tähänastisen elämän ja muiden omat tarinat tukivat ja rohkaisivat paljon itseäkin."
"Minusta Minun tarinani -ryhmä oli hyödyllinen. Sain käydä oman elämän rankkojakin asioita läpi turvallisessa ympäristössä. Tuntui, että opin tuntemaan itseäni paremmin tässä ryhmässä. Kaikki katkeruus äitiäni kohtaan on hävinnyt ja viime vierailukin vanhempien luona sujui ilman riitoja."