
Ihmisen tarinoita. Paljaana. Alttiina rakkaudelle ja kuolemalle.
Ikimetsän tumma kuusikko kuiskii lohdun sanoja. Sen suojissa on lupa levähtää ja laskea kilpensä. Haarniskan alta kuoriutuu ihminen. Haavoittuva sydän on kaunis, paikka pyhä. Illan hämärässä jokainen on alttiina rakkaudelle ja kuolemalle, yksinäisyydelle tai yhteydelle. Tulen valossa voi löytää äänensä ja voimansa.
Esitys on syntynyt alusta saakka vahvasti ryhmän prosessina. Matkaa on tehty tarinoita kertoen ja jakaen. Se on ollut yhtä hyvin matka minuuteen ja meihin kuin teatteriesityksen tekemiseen. Tuota matkaa on ollut riemullista tehdä.
Lue, mitä näyttelijät kertovat harjoitusprosessista ja näytelmästä...
"Raju. Miten pystytte kerta toisensa jälkeen olemaan herkkä esitykselle, tarinoille? Upeeta! Kaunis on ihminen! Se jäi päällimmäiseksi mieleen. "
"Koskettavia tarinoita. Toisiaan koskettavia. Ja katsojan omaa. Kiitos!"
"Syvästi järkyttävä...kiitos silti!"
"Amelien tanssi oli samaan aikaan herkkä ja raju, kylmä ja kiihkoisa. Se vaikutti."
"Torstaiteatteri on löytänyt oman persoonallisen äänensä ja tapansa tehdä teatteria Jyväskylän teatterikentässä."
Iloiten te saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään.
(Jes. 55:12)